Vaikka helteistä ei muuten olisi tietoakaan, vievät uutukaiset oranssit kynteni minut mielikuvissa intiaanikesän tunnelmiin. Jotenkin tuntui, että pakko saada piristystä kaikin mahdollisin keinoin.
Ilmat ovat mitä ovat, ja niistä on vähän turha valittaa. Mutta kieltämättä hieman tässä toisinaan turhautuu. Kai se on osin asenteesta myös kiinni, ei pitäisi antaa sään estää tai masentaa.
Jotain outoa tässä Suomen kesässä kuitenkin on, jos eilenkin keskellä heinäkuuta, löysin itseni selailemassa nettikaupoista kumisaappaita ja sadetakkeja kesämekkojen sijaan.
Mutta ei siinä mitään, ihan fiksuja ostoksia ovat, ainakin jos säät säilyvät samoina kun loppuviikosta Tammerfestin aikaan, jolloin sain kokea kertakäyttösadetakissa elämäni kovimman sateen ja nähtiinpä kotikulmilla pieniä tulvanpoikasiakin.
Huh.
